Asiakkaamme Heli kertoo artikkelissa vinkkinsä aktiivisuuden lisäämiseen omassa arjessaan.

Muistisairauden edetessä omaiset, ystävät ja hoitajat ovat ihmeissään ja hämillään. Mitä tämän ihmisen kanssa voi tehdä? Mistä jutella? Miten häntä voisi ilahduttaa, kun katse on tyhjä ja mikään ei tunnu liikuttavan tai muuttavan ilmettä. Miten herättää sammuneen mielen?

Yksinkertaista vastausta ja reseptiä ei ole, onhan aivot niin kummallinen ja monimutkainen elin.

Omaishoitaja; yhteiskunnan varojen säästäjä, yli-inhimillisiin suorituksiin vääntyvä arjen supersankari. Näinhän se on, mutta supersankaritkin uupuvat joskus! Silloin pitää olla pikaista apua saatavilla, ettei käy niin, että yhden sijaan onkin kaksi ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa henkilöä!

Kevät tulla tupsahti täydellä rytinällä! Valoa tulvii ovista ja ikkunoista ja lämpökin jo hellii. Miten ihmeessä mieli voi silti olla harmaa?? Tätä miettii moni tahoillaan. Aina ei kehtaa edes läheisilleen tai tuttavilleen myöntää näin olevan, koska se tuntuu väärältä ja kummalliselta.

Näin kevään kynnyksellä onkin oiva hetki tarkastella omaa tilannettaan. Kunnon rapistuminen talven aikana ei tarkoita pelkkää huonoa; hyvä uutinen ja fakta on se, että tulokset näkyvät ja tuntuvat lähes heti kuntoilun alettua (edes korkea ikä ei muuta tätä tosiasiaa). Tämä taas lisää motivaatiota jatkaa ja tehostaa kuntoilua. Nyt voi olla siis hyvä aika ottaa muutama ratkaiseva askel talven aikana heikentyneen lihasvoiman sekä aktiivisuustason kasvattamiseen.

Elelipä Elma, melko yksinäinen ysikymppinen, jolla oli liikuntakykyä heikentävä Parkinsonin tauti ja vain hiukan ongelmaa muistin kanssa. Elma oli sinkku, ollut koko ikänsä. Ystäviä ja muita läheisiä oli, mutta eivät he ehtineet joka viikko käymään ja siksi kaikki apu ja virkistys piti hankkia ostamalla.