Omaishoitaja ja ikäihminen; jaksaa jaksaa…vai jaksaako?

Omaishoitaja; yhteiskunnan varojen säästäjä, yli-inhimillisiin suorituksiin vääntyvä arjen supersankari. Näinhän se on, mutta supersankaritkin uupuvat joskus! Silloin pitää olla pikaista apua saatavilla, ettei käy niin, että yhden sijaan onkin kaksi ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa henkilöä!

Jottei tilanne pääsisi eskaloitumaan näin pitkälle, on omaishoitajan hyvä myöntää, että yksin ei pärjää. Onneksi omaishoitajille on tarjolla pienen rahallisen korvauksen lisäksi palvelusetelillä saatavaa tukea ja apua. Omaishoitaja tarvitsee säännöllisiä hengähdyshetkiä, jolloin saa keskittyä vain itseensä ja omaan hyvinvointiin. Toiselle se on rauhallinen kauppareissu, toiselle kävelylenkki ihan omaan tahtiin, joku voi haluta kotiin siivous- tai ruuanlaittoapua, joku kotikuntoilua. Kaikkeen tähän palveluseteli ei riitä, mutta lisäpalvelua voi ostaa omalla rahalla. Kotitalousvähennyksen jälkeen (tänä vuonna 60%) tuntihinta jää hyvinkin edulliseksi.

Omaishoitajan lapsi tai muu läheinen, ota avun tarve puheeksi!

Tietyn ikäpolven ihmisille on kunnia-asia, että koti, puutarha, ruuanvalmistus hoidetaan itse, siis vielä omaishoidon työsaran lisäksi! Jos läheisetkään eivät kehota ja kannusta palveluiden ostamiseen, voi kynnys olla suuri, vaikka maksukykyä olisikin. Ikäihmisen on usein helpompi pyytää apua omilta lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, kuin hankkia maksullista palvelua. Tässä piilee vaara, että omaiset kyllästyvät, kun joka vierailulla pitää ottaa imuri käteen, vaihtaa lamppu, ajaa nurtsi, tuoda kaupasta sitä ja tätä. Kahvittelu ja seurustelu jää, jos kaikki aika menee mattojen tamppaamiseen tai juoksevien asioiden hoitoon. Kehotankin suoraan jokaista omaishoitajana toimivan vanhemman lasta ottamaan avun tarpeen puheeksi vanhempansa kanssa. Syyllisyys ja nolous avun vastaan ottamisesta hälvenevät, kun idea tulee joltain toiselta, ei omaishoitajalta itseltään.

Moni iäkäs säästää oikeasti rahaa perinnöksi lapsilleen! Lapsen on hyvä sanoa itse vanhemmalleen painokkaasti; ”Käytä rahat omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen…en halua, että pihistelet minun takiani. Osta hyvää ruokaa, käy valmiilla lounaalla ja hanki kotiapuja niin paljon kun tarvitset”.

Onko omaishoito kaiken arvoista, jos rakkaudelle ei jää voimia?

Olen nähnyt työssäni aivan liikaa uupuneita omaishoitajia. Yöuni saattaa jäädä vähiin, kun puolisoa pitää auttaa pari kertaa yössä vessaan. Aamulla alkaa fyysistä voimaa vaativat askareet; aamiaisen valmistus, suihkuapu + puolison parran ajo, kynsien leikkuu, jalkojen rasvaus, kauppareissu (pelko, miten puoliso pärjää sen aikaa yksin!) ja lounaan valmistus. Kuntouttaakin pitäisi puolisoa, koska näin on neuvottu. Jollei sitä tee, tulee huono omatunto. Puolison ollessa päivälevolla on päivän ainoa oma hetki. Uni tekisi hyvää itsellekin, mutta pitää käydä vähän kävelyllä, ettei oma kunto ihan rapistu. Sitten vielä viikkosiivous, iltaruuat ja iltatoimet, vessa-apuja lukemattomia päivässä…työtä aamusta iltaan!

Omaishoitajalla saattaa olla ikää 80, jopa 90 vuotta ja useita sairauksia. Silti pitäisi jaksaa ”painaa pitkää päivää” kuin työikäinen. Koska puolison kanssa on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä, ei häntä hevillä halua laittaa hoiva-asumiseen, vaikka kotona asuminen on tuntunut jo pitkään uuvuttavalta. Jos päivä täyttyy fyysisistä avustamista, ei siinä jää voimia lähimmäisenrakkaudelle. Kun työtaakkaa siirtää edes osittain ulkopuoliselle avustajalle, voi pariskunta yhdessä harrastaa lehtien lukua, ristikoiden täyttämistä, suomi-filmien katselua, kahvittelua, musiikin kuuntelua tai laulamista, keskustelua päivän politiikasta, puutarhan hoitoa/katselua…yhteisiä kivoja juttuja siis 🙂.

Jo pienikin apu voi tuntua luksukselta ja vapauttaa aikaa sekä voimia olennaiseen eli elämiseen!

Omaishoitajapariskunnan aamupäivän olisi mahdollista näyttää vaikka tältä;

Aamukahvit juodaan rauhassa aamutakeissa. Tuttu avustaja (koulutukseltaan lähihoitaja) tulee paikalle ja avustaa suihkutuksessa, parranajossa, jalkojen rasvauksissa ja päivävaatteiden pukemisessa. Sillä aikaa omaishoitaja voi tehdä oman aamulenkin tai puuhastella omia juttujaan rauhassa. Suihkuavun jälkeen avustaja tekee perusviikkosiivouksen tai ainakin sen osuuden, minkä omaishoitaja kokee itselle hankalaksi (usein esim. imurointi ja lakanoiden vaihto). Kun koti on siistitty, avustaja pitää pienen jumppatuokion (fysioterapeutin laatiman yksilöllisen ohjeen mukaisesti), johon omaishoitajakin voi halutessaan osallistua. Yhdessä tehdään vielä ruokatilaus verkkokaupasta, koska tilauksen tekeminen on hankalaa yksin. Tähän kaikkeen kuluu 2-3 tuntia. Ja mikä tärkeintä, osan töistä ulkoistettua pariskunnan välillä säilyy rauha ja rakkaus.